3D-tietokonegrafiikassa kaikkia 3D-mallin yksityiskohtia ei tarvitse mallintaa tai veistää objektin geometriaan normaalin kartoituksen ansiosta. Tämän tekniikan avulla luodaan kuvitteellisia pinnan yksityiskohtia, jotka lisäävät digitaalisten objektien realismia ilman geometrista monimutkaisuutta.
3D-mallinnuksessa pintoja edustavat polygonit. Valaistuslaskelmat suoritetaan näiden polygonien geometrian perusteella samalla tavalla kuin taiteilija käyttäisi varjostustekniikoita jäljittelemään kolmiulotteisuutta. Tämä lähestymistapa toimii hyvin, mutta se voi kuitenkin kuluttaa paljon laskentaresursseja ja rajoittaa yksityiskohtaisuuden yleistä tasoa. Normaali kartoitus on erinomainen, kevyt ratkaisu, joka muuttaa valon vuorovaikutusta pinnan kanssa vaikuttamatta pohjana olevaan geometriaan.
Normaalikarttoihin tallentuu tietoja pinnasta pintakuviokuvan muodossa. Kun pintakuvioon koodataan normaali pinta, normaalikartat voivat simuloida pinnan yksityiskohtien ulkoasua, kuten kuhmuja, naarmuja, ryppyjä ja muuta, lisäämättä alapuolella olevan geometrian monimutkaisuutta.
Normaalikartat lasketaan näköistyksen aikana käyttämällä normaalikartan muutettua normaalia pintaa. Nämä laskelmat eivät käytä yhtä paljon laskentaresursseja, joten niiden avulla voidaan saavuttaa korkea yksityiskohtaisuuden taso jopa tosiajassa. Tämä tekee normaalikartoista suositun tekniikan videopelikehittäjien keskuudessa.
Yleisesti ottaen normaali kartoitus on monipuolinen tekniikka, ja jokainen 3D-taiteilija ja -suunnittelija voi nopeuttaa ja parantaa työnkulkuaan sen avulla.
Normaalia kartoitusta käytetään paitsi tilanteissa, joissa laitteistovaatimukset ovat äärimmäisen tärkeitä (kuten videopeleissä) ja jotka vaativat kohtausten näköistystä tosiajassa pelaajalle, myös tietokoneella animoiduissa elokuvissa, arkkitehtonisessa visualisoinnissa ja tuotesuunnittelussa.
Normaali kartoitus ei vaikuta objektin väritykseen, joten sitä näkee käytettävän useimmiten silloin, kun objektin pinta ei ole täysin litteä tai sileä. Totuuden nimissä lähes jokaisessa 3D-mallissa voitaisiin käyttää normaalikarttaa realismin tukemiseksi kuluneesta nahasta rosoiseen puuhun, ihmisen ihoon, kankaisiin ja muuhun.
Useita keskeisiä työkaluja ja ohjelmistoja käytetään yleisesti normaaliin kartoitukseen. Tässä on muutamia niistä:
1. 3D-mallinnusohjelmisto: Sellaisia työkaluja kuin Blender, Maya, Zbrush ja Substance 3D Modeler käytetään luotaessa malleja, joita käytetään normaalissa kartoituksessa. Saatavana on monia hienoja ohjelmistoratkaisuja, joissa kaikissa on omat lähestymistapansa mallinnukseen ja veistoon.
2. Pintakuvioiden maalausohjelmisto: Sellaisia ohjelmistoja kuin Substance 3D Painter tai jopa Adobe Photoshop voidaan käyttää pintakuviokarttojen, myös normaalikarttojen, luontiin ja muokkaukseen.
3. Normaalikarttojen luontiohjelmistot: Normaalikarttojen luontiohjelmistot auttavat luomaan normaalikarttoja korkearesoluutioisista geometria- tai pintakuviotiedoista. Sellaisilla työkaluilla kuin xNormal, CrazyBump ja Substance 3D Designer voidaan luoda normaalikarttoja erilaisten syötteiden pohjalta.
4. Peliohjelmistot: Unreal Enginen ja Unityn kaltaisissa peliohjelmistoissa on sisäänrakennettu tuki normaalille kartoitukselle. Nämä ohjelmistot sisältävät tarvittavat työkalut ja näköistystoiminnot normaalikarttojen hyödyntämiseen. Ne sopivat yhtä hyvin näköistysten kuin pelikokemusten luontiin.
5. Shader-ohjelmointikielet: Shader-ohjelmointikielten (esim. HLSL eli High-Level Shading Language tai GLSL eli OpenGL Shading Language) ymmärtämisestä voi olla hyötyä luotaessa mukautettuja shadereitä, jotka hyödyntävät normaalia kartoitusta. Näiden kielten avulla sovelluskehittäjät voivat määrittää, miten valaistus on vuorovaikutuksessa normaalikarttojen ja muiden pintakuviokarttojen kanssa ällistyttävien visuaalisten tehosteiden tuottamista varten.
Tämä luettelo ei ehkä ole kaikenkattava, mutta se antaa luoville tekijöille hyvän aloituskohdan perustavalle ymmärrykselle normaalista kartoituksesta ja siitä, miten sitä käytetään tosiaikaisissa näköistysympäristöissä.
Normaalikarttoihin tallennetaan eksplisiittisiä normaalin pinnan tietoja käyttämällä RGB-kuvia, joissa kukin värikanava edustaa normaalin pinnan vektorin X-, Y- ja Z-komponentteja kunkin kuviointialkion osalta. Normaalikarttoihin tallentuu paljon enemmän tietoja pinnan suunnasta. Normaalikartat eivät vaikuta itse mallin geometriaan, mutta muuttavat silti valon vuorovaikutusta sen ympärillä.
Bump-karttoihin verrattuina normaalikartat tuottavat tarkimmat tulokset ja sieppaavat muitakin pintatietoja kuin pelkkiä korkeusvaihteluita.
1. Realistiset pinnan yksityiskohdat: Normaali kartoitus sallii tarkkojen yksityiskohtien lisäyksen pintaan lisäämättä geometrista monimutkaisuutta.
2. Tehokkuus: Normaali kartoitus on laskennan kannalta tehokas tekniikka, erityisesti verrattuna mallien kasvaviin polygonimääriin pinnan yksityiskohtia varten.
3. Pienemmät muistivaatimukset: Normaalikarttoihin tallentuu tietoja pintakuviomuodossa, mikä kuluttaa yleensä vähemmän muistia kuin geometriatiedot.
4. Uudelleenkäytettävyys: Normaalikarttoja voidaan hyödyntää helposti useissa malleissa, jolloin taiteilijat ja kehittäjät voivat käyttää niitä uudelleen monissa resursseissa. Tämä säästää aikaa ja työtä sekä pienentää lopullisen tuotteen kokoa.
5. Vuorovaikutteiset valaistustehosteet: Normaali kartoitus parantaa valon vuorovaikutusta mallin kanssa, mahdollistaa dynaamiset 3D-valaistustehosteet, kuten peilimäiset korostukset, varjostusmuunnelmat ja tarkemmat heijastukset.
1. Rajoitetut geometrian muutokset: Normaalikartat vaikuttavat vain pinnan yksityiskohtien ulkonäköön eivätkä voi muuttaa geometriaa. Niiden luomasta illuusiosta on usein hyötyä, vaikka toisinaan muut tekniikat voivat olla tarpeen, kun on todella muutettava geometriaa.
2. Luonti ja muokkaus: Korkealaatuisten normaalikarttojen luonti voi olla vaikeaa sekä vaatii erikoisosaamista ja -ohjelmistoa. Normaalikarttojen muokkaus voi olla vaikeaa tietojen monimutkaisuuden takia.
3. Pintakuvioiden tilarajoitukset: Normaalikartat edellyttävät ylimääräistä pintakuviotilaa, koska ne tallennetaan yleensä RGB-kuvina. Tämä voi vaikuttaa yleiseen muistin käyttöasteeseen ja edellyttää joissakin tapauksissa huolellista optimointia.
4. Tangenttien tilarajoitukset: Normaalikartat määritetään yleensä tangenttitilassa, joten ne ovat riippuvaisia mallin suunta- ja UV-koordinaateista. Tämä voi toisinaan aiheuttaa visuaalisia häiriöitä, kun samaa normaalikarttaa käytetään malleissa, joissa on erilaiset UV-asettelut tai suunnat.
Muutamasta rajoituksesta huolimatta normaalikartat ovat tehokkain tekniikka 3D-mallien visuaalisen laadun ja realistisuuden parantamiseen tosiajassa. Normaali kartoitus antaa terveen tasapainon suorituskyvyn ja visuaalisen tarkkuuden välille, mikä tekee siitä korvaamattoman työkalun 3D-pintakuvioinnissa ja näköistyksessä.
Normaalikartat luodaan käyttämällä RGB-kuvaa (jossa on punaista, vihreää ja sinistä), jossa kukin värikanava edustaa normaalin pinnan X-, Y- ja Z-komponenttia kartan jokaisessa kuviointialkiossa. Tällöin normaalikartassa on kolme kanavaa, joista kukin sisältää positiivisia tai negatiivisia arvoja.
Kaikkia kolmea kanavaa käytetään yhdessä tuottamaan kutakin kuviointialkiota varten eksplisiittisiä suuntatietoja, joita käytetään näköistyksen aikana parantamaan 3D-mallin valaistus- ja varjostustehosteita.
Tietokonegrafiikassa normaali viittaa vektoriin, joka on kohtisuorassa pintaan nähden tietyssä kohdassa. Tällöin normaalikartoista käytetään tätä nimeä, koska niihin tallennetaan tietoja 3D-mallin normaaleista pinnoista.
Kun näköistyksessä käytetään normaalikarttaa, 3D-mallin normaaleja pintoja muutetaan karttaan tallennettujen tietojen pohjalta. Tämä johtaa valaistus- ja varjostustehosteisiin, jotka luovat illuusion pinnan tarkoista yksityiskohdista.
Luo, pintakuvioi, lavasta ja näköistä 3D-objekteja ja -näkymiä.
Based on your location, we think you may prefer the United States website, where you'll get regional content, offerings, and pricing.
